Lundahl-sukuyhdistys-Släktföreningen Lundahl

Helena Charlotta Borg oli Lundahlin suvun kantaisän Abraham Lundahlin monilapsisen perheen esikoinen, syntynyt Raahessa 10.11.1828, kuollut Torniossa 27.6.1879. Äitinsä kuollessa hän oli 22-vuotias, miehensä kuollessa kuusi vuotta kestäneen avioliiton jälkeen 28-vuotias ja isänsä kuollessa 30-vuotias. Itse hän eli vain 51-vuotiaaksi oltuaan leskenä 23 vuotta.

Hänen vaiheistaan ei ole säilynyt kovinkaan paljon tietoja. Edellä olevan valossa on kuitenkin ilmeistä, että Lottan - joksi häntä perhepiirissä kutsuttiin - elämä ei ollut kovinkaan helppoa. Nuoruusvuodet varakkaan isän kodissa lienevät olleet parasta aikaa, lyhyeksi jäänyt avioliitto ehkä myös, mutta kaksi leskeyden vuosikymmentä varmasti ankeita, jo yksistään niukanlaisen toimeentulon vuoksi. Ei ihme, että hän siinä elämäntilanteessa haki lohtua uskonnosta. Äidin ilona elämässä oli kuitenkin hyvä, urallaan menestyvä ainoa poika. Tällaisen suurpiirteisen kokonaiskuvan saattavat hänen jälkeläisensä saada Lottan elämästä runsaat sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Onneksi paremmin kuin elämänkertatiedot on säilynyt hänen muotokuvansa, jonka isä Abraham Lundahl maalautti. Emme tiedä minkä ikäinen hän kuvassa on. Kasvot ovat puhdaspiirteiset - ja samat piirteet ovat säilyneet eräissä hänen naispuolisissa jälkeläisissään varsin selvästi.

Helena Charlotta vihittiin avioliittoon Oulussa 31.3.1850, samana vuonna, jolloin hänen äitinsä kuoli. Aviomies oli nimismies Karl Fredrik Borg, jonka isä oli Ylikannuksen viimeinen kappalainen Karl Gustaf Borg. Hän kuoli Lohtajalla 23.12.1839. Kun hänelle soitettiin kuolinkelloja, iski salama tapuliin ja poltti kirkon.

Karl Fredrik Borg oli syntynyt Ylikannuksessa 13.12.1819 eli oli 9 vuotta Helena Charlottaa vanhempi. Hän tuli ylioppilaaksi 1839, palveli sitten maanmittarien ja kruununvoutien luona sekä Oulun lääninkonttorissa 1.2.1840 alkaen. Lääninkanslistiksi hän yleni 17.4.1847. Lääninkansliassa palvellessaan hän tutustui tulevaan vaimoonsa ja nimitettiin appensa apulaiseksi, varakaupunginviskaaliksi, parisen viikkoa häitten jälkeen 17.4.1850. Määräyksen Kemijärven nimis-mieheksi hän sai 31.3.1853 ja Muonion nimismieheksi 26.3.1856.

Nuorenparin elämästä Kemijärvellä ei ole säilynyt tietoa. Muonionniskassa - nykyisen Muonion silloinen nimi - he ehtivät olla vain vajaan kolme kuukautta, kun Karl Fredrik Borg kuoli keuhko-kuumeeseen 8.6.1856. Nuori leski jäi yksin 4-vuotiaan poikansa kanssa. Karl Fredrik Borgin hautaa ei enää löydy Muonion vanhalta hylätyltä hautausmaalta.

Merkillinen sattuma oli, että samaan aikaan asui Muonionniskassa kaksi Abraham Lundahlin tytärtä, Lottan sisar Augusta Olivia, isä Abrahamin tyttäristä toiseksi vanhin, oli naimisissa Carl Fredrik Braxénin kanssa, joka oli tullut Enontekiön nimismieheksi joulun alla edellisenä vuonna 1855. Braxénitkin asuivat Muonionniskassa, kun Enontekiön erämaapitäjässä ei ollut heille asuntoa. Miehensä kuollessa Helena Charlottalla oli näin turvanaan sisarensa miehineen. Kun Braxénit toista vuotta myöhemmin muuttivat miehen uudelle virkapaikalle Pudasjärvelle, tehtiin matka veneellä pitkin Tornionjokea 25 kosken läpi "Alkkulaan", (kuten Charlotta Borgin sisarenpoika Hjalmar Braxén lapsuuden muistelmissaan kertoo) siis nähtävästi Ylitornioon, koskapa siitä jatkettiin hevosilla 6 peninkulmaa Tornioon. Voidaan olettaa, että Helena Charlotta matkasi samalla tavalla miehensä kuoleman jälkeen Ouluun, jossa isä otti hänet vastaan. Kahta vuotta myöhemmin hän menetti myös isänsä.

Missä ja miten Helena Charlotta Oulussa asui ja eli ei ole tarkemmin tiedossa. Hjalmar Braxénin muistelmissa mainitaan sen verran, että kun Olivia Braxén muutti miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1864 lapsineen Kalajoelle, he Oulussa pysähtyessään vierailivat "hos moster Charlotta Borg, som bodde i kapten Granstedts gård nära kyrkan".

Ei myöskään tarkemmin tiedetä hänen toimeentulostaan. Nähtävästi hän kuitenkin miehensä kuoleman jälkeen nautti pientä leskeneläkettä. Hjalmar Braxén kertoi, että hänen äitinsä sai ensimmäisinä leskeysvuosinaan vain puolta leskieläkettä eli 140 mk vuodessa. Sen mukaan Lottan eläke - jos se maksettiin täysimääräisenä - olisi ollut 280 silloista markkaa. Muistan äitini kertoneen, että hänen isoäitinsä taloudellinen toimeentulo oli niukkaa.

Sisareensa Augusta Oliviaan hän kuitenkin piti edelleen yhteyttä. Hjalmar Braxén sanoo, että 1860-luvun alkuvuosina Pudasjärven nimismiehen koti Lepola "var ofta besökt af släktingar. Moster Lotta (Charlotta Borg), mammas äldsta syster med sin son Fredrik, morbröderna Lasse och Arthur voro hos oss på sommaren".

Helena Charlotta Borg kuoli 27.6.1879 Torniossa. Kuolinpaikka selittyy sillä, että hänen ainoa poikansa Fredrik Gustaf oli tullut Tornion apteekkariksi 25.2.1879. Kun Fredrik oli silloin vielä naimaton, hän otti 51-vuotiaan äitinsä luokseen. He saivat elää yhdessä kuitenkin vain neljä kuu-kautta, kun äiti kuoli. Kuolinsyy ei ole tiedossani.

Jo 1860-luvulla oli silloin 40 vuotta täyttänyt Charlotta Borg alkanut koota ystäviään kotiinsa tutkimaan Raamattua ja hengellisiä kirjoja. Naisten muodostamaa piiriä kutsuttiin Lähetysyhdistyk-seksi. Alussa sen piirissä tyydyttiin vain lukemaan hengellistä kirjallisuutta. 1860-luvun loppupuo-lella ystäväpiirissä järjestetyissä kotiseuroissa myös laulettiin "pyhiinvaelluslauluja" sekä Ahnfeltin hengellisiä lauluja, luettiin Lutherin ja Roseniuksen evankelisia saarnoja ja rukoiltiin hartaasti ja vapaasti. Charlotta Borg oli näissä tilaisuuksissa keskeisesti mukana.

Hengelliset käsitykset alkoivat kuitenkin pian kulkea eri suuntiin ja vähitellen alkuun niin yhtenäi-nen piiri jakaantui. Laestadiolaisryhmä muodostui omaksi piirikseen, muiden keskuudessa kasvoi vapaakirkollinen vaikutus kokoustoiminnan saadessa uusia piirteitä.

Kokouksia varten saatiin ennen pitkää erityiset tilat, minkä seuraukset olivat toiminnalle merkityk-selliset. Myös nuoria alkoi tulla mukaan, mikä aluksi herätti arvostelua, mutta koitui jatkossa siunauk-seksi koululaisherätyksenä. Linjat alkoivat selkiintyä myös suhteessa evankelisuuteen. Charlotta Borg joutui puolustamaan uskonnäkemystään evankelisen suunnan perustajan F.G. Hedbergin huomautuk-sia vastaan - ja puolustautuikin tarmolla: Hän totesi esimerkiksi, että Ruotsissa painettua Pietistien-lehteä on luettu kymmenkunta vuotta havaitsematta siinä mitään outoa ja ettei erilainen käsitys uskonasioista millään tavalla häiritse keskinäistä yhteyttä ja rakkautta.

Viimeisessä kirjeessään F.G. Hedbergille, joka on päivätty 23.2.1877, hän kertoo: "erityisesti sitten syksyn on meidän piirissämme, huolimatta paljosta epäuskosta ja hajaannuksesta, synnistä ja armosta, kuitenkin tullut hengelliseen kokoontumiseemme enemmän elävyyttä. Herra Nygren ja Fredrik (Charlotta Borgin v. 1852 syntynyt ainoa lapsi) ovat, sitten kun he syksyllä aloittivat (nimittäin vuorotellen pitää niitä), pitäneet säännöllisesti kokouksia joka sunnuntai-ilta, jolloin on pidetty yksinkertainen raamatuntutkiskelu tai opetettu jotakin. Näyttää siltä, että halu kuulla Jumalan sanaa on selvästi kasvanut, toisinaan on saattanut kokoontua jopa 200 henkilöä. Myös kansakoululla on Fredrikillä torstai-iltaisin viikkokokous. Herra on pitänyt häntä koulussaan."

Hangon Kristillisen Kansanopiston rehtori Väinö Hyvönen kirjoittaa Vapaakirkon 100-vuotisjulkai-sussa: "Naisten viikkokokous oli kasvanut pienestä alusta mahtavaksi puroksi, joka mursi jään monen sydämestä ja saattoi ihmiset kyselemään autuutensa perustaa. Ilo haluttiin jakaa myös muitten kanssa. Kauniina esimerkkinä siitä mainitsen vain näiden uskoon tulleiden nuorten lehtihank-keesta vuodelta 1881. Vaikka he olivatkin pääosin ruotsinkielisistä kodeista lehti julkaistiin suomeksi nimellä Kotiin. Mutta siinä vaiheessa ystävämme Charlotta oli jo saanut muuttaa kotiin, jossa "ilo ilman määrää" vallitsee ja yhtyä kaipaamaansa Hoosiannaan." Hän oli nimittäin kirjeessään Hedbergille v. 1874 kirjoittanut: "Hoosiannaa olemme alkaneet laulaa, mutta kerran on ilo ilman määrää, halleluja".

Taustatekijöinä edellä kerrottuun mainittakoon oululaisten kokemat Suomen sodan 1807-1808 tapahtumat, Oulun suuri palo 1822, englantilaisten sotalaivojen Krimin sodan 1853-1856 aikana kaupungissa suorittamat tuhotyöt sekä tietenkin suuret nälkävuodet 1860-luvun jälkipuoliskolla. Charlotta Borg oli henkilökohtaisesti kokenut kovia. Hänen äitinsä oli kuollut 1850, aviomies 1856 vain kuuden vuoden avioliiton jälkeen, ja viimein isä kahta vuotta myöhemmin, 1858. Nuorella leskellä oli runsaasti syvällisen ajattelemisen aihetta - ja myös monilla muilla hänen aikalaisillaan edellä mainittujen tapahtumien valossa.

Vaikka maaperä hengelliselle herätykselle olikin näin ollen suotuisa ja Fredrik-poika oli saanut lahjat äitinsä toivomusten täyttämiseen, Charlotta Borgin on todettu osaltaan vaikuttaneen merkittävästi ympäristönsä hengelliseen elämään.

Kokkolassa heinäkuun 4. päivänä 1986

Veikko Wennonen

Charlotta Borgin pojan Fredrikin tyttärenpoika

Lähteet: Oulun Kaupungin historia IV, Hjalmar Braxenin muistelmat,

Vapaakirkon 100-vuotisjulkaisut,

Valtion arkistossa oleva Charlotta Borgin ja F.G. Hedbergin välinen kirjeenvaihto, josta tiedot tähän on kerännyt Saga Furuhjelm.

Karl Fredrik Borgin vanhemmat olivat elämäkertaselostuksessa mainittu Ylikannuksen kappalainen Karl Gustaf Kaarlenpoika Borg, s. 12.9.1779, k. 23.12.1839 Lohtaja ja Pietarsaaren kaupunginhaavurin Lars Thodenin ja Susanna Kristiina Galleniuksen tytär Anna Sofia Thoden, s. 27.12.1788 k. 27.10.1823 (Bergholmin sukukirja).

Helena Charlotta ja Karl Fredrik Borgilla oli yksi lapsi:

Fredrik Gustaf, s. 19.7.1852 Oulu A1