Lundahl-sukuyhdistys-Släktföreningen Lundahl

Augusta Olivia syntyi maaliskuun 3. päivänä 1830 Raahen kaupungissa Abraham ja Catarina Lundahlin yhdestätoista lapsesta toiseksi vanhimpana. Hänestä kehittyi erittäin tarmokas, taloudellinen ja järjestelykykyinen nainen, ja näitä ominaisuuksiaan hän tarvitsi jo varhain vanhempiensa kotona ja varsinkin myöhempien elämänvaiheittensa aikana. Musiikki ja uskonto olivat ne henkiset voimavarat, joiden tukemana hän jaksoi uurastaa perheensä eteen.

Abrahamin perhe oli muuttanut Raahesta Ouluun Kajaaninkadulle ja siellä Olivia vietti varhaisim-man lapsuutensa ja nuoruutensa suuren sisarusparven kanssa. Se oli onnellista aikaa. Olivia ja Amanda saivat koulunsa ohella käydä pianotunneilla ankaran tirehtööri Lindemanin luona, joka silloin oli Oulun kirkon urkurina. He edistyivät hyvin ja kun siihen aikaan usein järjestettiin perhejuhlia, oli Olivia mieluummin pianon ääressä kuin tanssilattialla.

Vuosi 1850, kun äiti Catarina kuoli, alkoi jo kerätä taakkaa Olivian hennoille harteille. Hän joutui ottamaan ohjakset käsiinsä taloudenpidossa, joka oli varsin mittava, olihan sisaruksia paljon ja nuorimmat aivan pieniä. Isä Abraham olikin tyttärestään ylpeä ja antoi tunnustusta hänen suurenmoisesta tuestaan.

Keväällä helmikuun 23. päivänä 1855 Lundahlin perheessä vietettiin kaksoishäitä. Olivia avioitui Carl Fredrik Braxénin kanssa, sisar Amanda sai puolisokseen Frans Ludvig Hertmanin. Tämä oli Abrahamille ja sisaruksille ikimuistettava juhla, johon sisältyi, paitsi onnea, rahtunen surumielisyyt-täkin, alkoihan suurperhe vähin erin hajota, kun lapset lähtivät omille teilleen omaa elämäänsä aloittamaan.

Olivia ja Carl Fredrik muuttivat aluksi Kuivaniemeen, koska Carl Fredrik toimi nimismiehenä Enontekiöllä. Tällöin elettiin Krimin sodan aikaa ja tuosta ajasta on tiedossa seuraava tositarina Carl Fredrikin urheudesta: Englantilaiset sotalaivat lähettivät tykkiveneitä Pohjanlahdelta Kuiva-niemen edustalle tuhoamaan ja polttamaan talonpoikien omaisuutta rannikolla. Tästä tiedon saatu-aan Carl Fredrik keräsi ympäristöstä kymmenkunta tarkk'ampujaa. Piiloutuen rannikon pensastoon he ammuskelivat tykkiveneitä vuorokauden verran ja saivat ne poistumaan. Kylä säästyi näin tihu-töiltä. Urhoollisuutensa ja neuvokkuutensa ansiosta Carl Fredrik sai hallitukselta Stanislain Ritarikunnan III luokan kunniamerkin. Olivialla oli todella syytä olla ylpeä nuoresta aviomiehestään.

Seuraavana vuonna nuoripari muutti Muonionniskaan asuen siellä Puroisten talossa Ylikylässä hyvin vaatimattomissa oloissa, kuten Lapissa asuttiin. Tässä talossa syntyi esikoinen Georg Carl Alexander huhtikuun 13. päivänä 1856.

Lestadiolainen herätysliike oli jo tuohon aikaan alkanut vaikuttaa niillä seuduilla, ja Olivia sai tehdä tuttavuuttaan muidenkin uskonsuuntien kanssa. Hänestä tulikin myöhemmin syvästi uskonnollismieli-nen, mihin tämä aika kaiketi vaikutti hyvin paljon.

Syksyllä 1857 lokakuussa pieni perhe muutti etelämmäksi, Ouluun. Matkanteko oli tuohon aikaan uskomattoman hankalaa. Perhe tavaroineen pakattuna veneeseen lasketteli aluksi 25 koskea, sen jälkeen tuli kuuden peninkulman hevoskyyti Tornioon, jossa yövyttiin, ja sitten seurasi vielä pitkä hevoskyyti Ouluun. Ei ihme, että heti marraskuun toisena päivänä syntynyt Hilda Charlotta oli kuulemma levoton ja itkuinen lapsi. Kerrotaan, että lapsenhoitaja rauhoitti Hildaa kylmillä kylvyillä Oulunjoessa. Uimisesta tulikin myöhemmin Hildalle mieluinen harrastus. Mahdollista on myös se, että tuo itkeminen vahvisti vain keuhkoja, koska hänelle kehittyi kaunis ääni ja hän esiintyi aikanaan oopperalaulajana.

Seuraavana vuonna Carl Fredrik sai nimityksen Pudasjärven nimismiespiiriin, joten perhe muutti vuoden 1858 alussa Pudasjärven kirkolle taloon nimeltä Källbacka. Täällä syntyi vuoden 1859 maalis-kuussa kolmas lapsi, Anna Aline Olivia. Sisar Cecilia oli nyt auttamassa, kun perhettä oli jo näin paljon, ja asuminen oli näin ollen melko ahdasta. Niinpä Carl Fredrik osti Raiskio-nimisen talon, jota heti alettiin laajentaa. Tämä olikin heidän ensimmäinen aivan oma kotinsa ja sen nimeksi tuli Lepola. Täällä vierailivat Olivian sisaret ja veljet usein pitkiäkin aikoja ja elämä oli hyvin onnellista. Vuonna 1860 joulukuussa syntyi Georgille veli, Hjalmar Gustav, ja pari vuotta myöhemmin joulukuun 24. päivän aamuna syntyi "joululahja" Alma Naemi. Perhe oli onnellisesti koossa sinä jouluna, joka sitten jäikin viimeiseksi yhteiseksi jouluksi.

Yhdeksän viikkoa joulun jälkeen tapahtui onnettomuus, joka muutti täysin Braxénien onnellisen perhe-elämän. Carl Fredrik oli tulossa hevosellaan kotiin sakeassa lumipyryssä, mikä oli tukkinut tien niin, että hevonen oli ajanut rekineen ojaan. Carl Fredrik oli kaiken todennäköisyyden mukaan yrittänyt auttaa hevostaan tielle, mutta kävikin niin, että hevonen oli kaatunut Carl Fredrikin päälle, jolloin tämä jäi puristuksiin sen alle. Hevonen eli vielä aamulla, kun heidät löydettiin, mutta isäntä oli menehtynyt näin järkyttävällä tavalla. Olivian ja Carl Fredrikin yhteinen elämäntaival jäi kovin lyhyeksi.

Olivia oli nyt yksin suuren surunsa, viiden pienen lapsensa ja talonvelkojensa kanssa, ja kuitenkin elämän piti jatkua. Tämä oli varsinkin tuohon aikaan valtava haaste nuorelle äidille. Tuskinpa hän olisi selvin-nytkään tästä kaikesta ilman uskoansa ja tarmokasta, järjestelykykyistä luonnettansa. Nyt olivat todella vaikeat ajat edessä. Talo huutokaupattiin tavaroineen kaikkineen syksyllä, mutta perhe sai vielä vuoden asua siinä vuokralaisena. Lepolan vuodet hauskoine leikkeineen ja iloisine elämänmenoineen jäivät varsinkin lapsille mieleen erinomaisen valoisina ja onnellisina aikoina.

Perheen toimeentulo oli nyt Olivialle alituisena huolen aiheena. Ystäviä ja auttajia onneksi sentään oli. Aline lähetettiin muutamaksi vuodeksi tuttavaperheeseen Kajaaniin. Kalajoelta tuli Olivialle kutsu opettajaksi eräiden säätyläisperheiden lapsille. Tämä toteutettiin yhdessä sisar Julien kanssa. Mahdollisimman halpavuokrainen asunto oli kohennettava omin käsin parempaan kuntoon, että salin puolelle voitiin kutsua Groundströmien, Ståhlbergien ym. perheiden lapset oppia saamaan. Sisar Elvira oli myös tullut apuun, sillä koulutoimen lisäksi Olivia kävi antamassa pianotunteja perheissä, joten työpäivät olivat tavattoman pitkiä. Perhe joutui muuttamaan useamman kerran, koska talot olivat hataria ja kylmiä. Kerrotaan, että lapset tarjetakseen viettivät päivänsä pakkas-päivinä peitteiden ja tyynyjen alla. Vuonna 1866 oli erikoisen kylmä talvi. Tällöin Haapajärven kappalaisen leski Jansson tarjosi lämpimän kotinsa kevääseen saakka koko perheelle asuttavaksi. Ainoastaan Aline oli tämän ajan rovasti Inbergin luona, joka oli luultavasti Olivian läheisin ystävä Kalajoella. Seuraavina vuosina, nälkävuosina, Olivia pystyi pitämään perheensä kylläisenä ahertaes-saan leipärahoja ja hyvien ystävien auttaessa monin tavoin. Hän uskoi, että nämä avunannot olivat vastaus hänen rukouksiinsa. Niin raskaita kuin hänen työpäivänsä olivatkin, jaksoi hän ne suorit-taa Jumalansa avulla. Elämäniloa Olivia sai myös hetkistä, jolloin hän kävi soittamassa rovastilan pianoa pienen Hjalmarin aina istuessa hänen vierellään. Vuonna 1868 vanhin lapsista, 12-vuotias Georg, joka oli erinomaisen kiinnostunut laivoista, pääsi kajuuttapojaksi enonsa Larsin laivaan pitkälle Idän-matkalle, joka kesti kaksi vuotta (hänestä tulikin myöhemmin merikapteeni). Samaan aikaan Olivia teki muuttoa muun perheen kanssa Ouluun. Lasten tuli käydä koulua ja siellä oli siihen paremmat mahdollisuudet kuin Kalajoella. Perhe asui nyt Pieni-Uusikadun varrella Träskmanien talon toisessa päässä pienissä tiloissa, mutta myöhemmin isäntäväen muutet-tua pois he saivat enemmän tilaa. Olivia puuhaili edelleen koulu- ja pianotuntien parissa ja lapset kävivät koulujansa. Vuonna 1870 Hjalmar pääsi lyseoon ja samana vuonna Georg palasi pitkältä Idän-matkaltaan ihmeellisine matkakertomuksineen jatkamaan koulunkäyntiään.

Tyttärien mentyä naimisiin ja poikien lähdettyä opiskelemaan Olivian taloudellinen tilanne tieten-kin helpottui. Hänellä oli Carl Fredrikin kuoleman jälkeen pieni eläke, jonka turvin hän nyt pystyi elämään ja näin hänelle myös jäi enemmän aikaa hengellisiin rientoihinsa. Myöhemmin Olivia muutti Tampereelle, jonne hänen poikansa Hjalmar oli muuttanut vapaakirkon palvelukseen, päätettyään teologiset opintonsa Helsingissä. Hjalmar oli erinomaisen musikaalinen kuten äitinsä, mikä uskonnollisuuden lisäksi oli aina yhdistänyt heitä. Nyt kun Olivialla oli mahdollisuus, hän avasi kotinsa ovet nuorten hengellisille kokouksille, Hjalmarin kuoron harjoitustilaksi, kulkevien saarnaajien yösijaksi ja mitä moninaisimpaan käyttöön. Koti oli melkein kuin kestikievari, joten Olivia, joka ei enää ollut nuori, tietenkin väsyi sitä kuitenkaan valittamatta. Hän oli usein julki-tuonut toivomuksensa, että Hjalmar avioituisi.

Tämä tapahtui kyllä, mutta vasta vuonna 1897, jolloin Hjalmar oli jo 37 vuotias. Näin Olivia sai avuk-seen Hulda-miniän, joka olikin samanhenkinen hyväsydäminen ihminen. Olivia sai viettää viimeiset vuotensa onnellisena Hjalmarin ja Huldan lähellä. Hänen työntäyteinen, omalla tavallaan rikas elämänsä päättyi 73 vuoden iässä toukokuun 31. päivänä 1904 Tampereella. Hänet on haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle yhdessä tyttärensä Hildan kanssa.

Helsingissä huhtikuun 20 päivänä 1986

Hilkka Hanhinen

Olivia Braxénin pojan tyttärentytär.

Lähteet: Hjalmar Braxénin muistiinpanot lapsuusvuosistaan.

Juho Lehto: Uskon ja totuuden mies. 1945.

Carl Fredrik Braxénin vanhemmat olivat Hämeenkyrön suntio Michel Brax, s. 21.7.1792 Hämeenkyrö, k. 11.1.1848 Hämeenkyrö ja Elisabeth (Lisa) Efraimintr. Kihlström, s. 1797 Tyrvää, k. 26.3.1864 Hämeenkyrö.

Augusta Olivia ja Carl Fredrik Braxénilla oli viisi lasta:

B1 Georg Carl Alexander, s. 13.4.1856 Muonionniska

B2 Hilda Charlotta, s. 2.11.1857 Oulu

B3 Anna Aline Olivia, s. 27.3.1859 Pudasjärvi

B4 Hjalmar Gustaf, s. 10.12.1860 Pudasjärvi

B5 Alma Naema, s. 24.12.1862 Pudasjärvi