|
|
 |  | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sukuhaara E |  |
Syster Amanda Lundahl, vuodesta 1855 Hertman
Syster Amanda, Abraham ja Catharina Lundahlin viides tytär syntyi Raahessa 17.9.1835 ja kuoli Helsingissä 28.5.1908. Hänet vihittiin 22.2.1855 avioliittoon Oulussa kaupunginviskaali Frans Josef Hertmanin kanssa, syntynyt 30.4.1820 Orivedellä, kuollut Kuopiossa 29.4.1878. Samanaikaisesti Syster Amandan kanssa vihittiin myös hänen vanhempi sisarensa, Augusta Olivia, jonka puolisoksi tuli nimismies Carl Fredrik Braxén.
Frans Josef Hertman toimi vuosina 1860-78 kaupunginviskaalina Kuopiossa. Aikaisemmin hän oli muutaman vuoden varakaupunginviskaalina Oulussa ja kaupunginviskaalina Pietarsaaressa. Muuttaessaan Hämeenlinnasta Ouluun vuoden 1852 lopulla hän oli Hämeenlinnan kirkonkirjojen mukaan maanmittarioppilas, joka oli työskennellyt vuodet 1848-52 ylimääräisenä kanslistina Hämeen lääninhallituksessa. Frans Josef Hertmanin vanhemmat olivat nimismies Thomas Hertman, syntynyt 14.10.1782 Orivedellä, kuollut 28.5.1854 ja Lovisa Walden, syntynyt 25.3.1782 Akaassa, kuollut 16.7.1862.
Syster Amandan tyttärenpoika, filosofian tohtori Kaarlo Metsävainio on kirjoittanut muistiinpanoi-hinsa äidinäidistään seuraavanlaisen kuvauksen: "Hän oli monipuolisesti lahjakas, soitti pianoa erittäin hyvin, niin hyvin nuoteista kuin ilman nuotteja. Sävelsikin joitakin kauniita lauluja (esim. "Drömmens toner"). Oli iloinen, vilkas ja valoisa, vitsikäs seuraihminen. Hänellä oli ilmeisen suuret taipumukset piirtämiseen ja maalaamiseen. Jos olisi saanut ohjausta, olisi hänestä todennäköi-sesti tullut mainio taidemaalari. Maalannut lukemattomia maisemia Kuopiossa, Pyhäjärvellä 0.l., Kuusamossa, Suomussalmella, Kajaanissa. Lyijykynä-, hiili- ja liitupiirustukset (esim. henkilökuvat) olivat hyvin näköisiä ja varmalla kädellä tehtyjä. Laivamatkoilla ja junassa hän piirteli kuvia kanssamatkustajista. Oli maamme ensimmäinen "nukkemestari". Valmisti mm. pienoisnukkeja (esim. 5 cm pitkiä frakkipukuisia ylioppilaita ja neitosia), tavallisia nukkeja (kankaasta, kasvot ja kädet öljyvärillä kauniisti maalatut, kauniit ja luonnolliset), myöskin luonnollista kokoa olevia nukkeja (kuuluisa oli "Petronella", Helsingin kir.sairaalassa oppilaskoulussa). Oli myös taitava koruompelija, joka itse laati mallit pöytäliinoihin, sohvatyynyihin, kahvipannunmyssyihin ym. Oli elämänsä loppuun asti kovasti ruotsinmielinen; puhui huononpuoleisesti suomea. Ei hyväksynyt lastenlastensa nimen-muuttoa suomalaiseksi."
Suomen Kuvalehden vuoden 1931 n:rossa 41 olleessa kirjoituksessa "Suomalainen nukkemestari" kuvataan Syster Amanda Lundahlia mm. seuraavin sanoin: "Tiedättekö, kuka Hertmanin täti oli? Suomalainen nukkemestari, jonka sormista on lähtenyt mitä lukuisin joukko erilaisia nukkeja, ja tämä tapahtui siihen aikaan, kun nukketaiteesta ei ainakaan Suomessa ollut aavistustakaan ja ulkomainenkin työ rajoittui vain koneelliseen tehdastuotantoon. Tällä, kuten jokaisella taiteen alalla on ollut oma uranuurtajansa, ja Hertmannin tätiä on epäilemättä pidettävä suomalaisen nukketaiteen ensimmäisenä nimenä. Hän kuului taiteelliseen Lundahl-Cajanus-sukuun. Arthur-veli oli Suomalaisen teatterin näyttelijä, sisar taidemaalarina tunnettu Amélie Lundahl. Amanda-tyttö oli lahjoiltaan myöskin varsin monipuolinen, hän näytteli, soitti, runoili, maalasi, mutta jouduttuaan nuorena naimisiin Oulun kaupunginviskaali F.J. Hertmanin kanssa, hän ei päässyt pitemmälle kehittämään taiteellisia taipumuksiaan, vaikka hänellä siihen olisikin ollut palava halu ja epäilemättä suuretkin edellytykset. Myöhemmin jouduttuaan leskeksi ja kodin hajottua oli hänen koko huomionsa kohdistettava toimeentulon hankkimiseen. Hertmanin tädillä ei kuitenkaan koskaan ollut peukalo pyörinyt keskellä kämmentä. Yhdistäen hyödyn ja taiteen hän rupesi valmistamaan muun maalaustyön ohessa elatukseksensa nukkeja. Tällä alalla kehittyikin hänestä sitten vähitellen oikea mestari. Vaikka hänen nuoruutensa taiteilijahaaveesta ei sanan varsinaisessa merkityksessä tullutkaan mitään, voi hänelle kuitenkin täydellä syyllä ja kunnioituksella antaa taiteilijan nimen, sillä hänen nukkensa ovat todellakin kyvykkään ja itsenäisen taiteilijan kädestä lähteneitä luomuksia."
Edellä mainitun, luonnollista kokoa olevan nuken tilasi Amanda Hertmanilta vapaaherratar Sophie Mannerheim, Kirurgisen Sairaalan ylihoitajatar, joka perusti Suomen ensimmäisen sairaanhoitajatar-koulun. Monet nykyisin elävät hoitajattaret ovat kertoneet muistavansa hyvin tämän nuken, joka oli vuosikymmenet opetusnukkena.
Amanda Hertman osallistui nukeillaan Suomen I teollisuusnäyttelyyn, joka pidettiin Helsingin Kaivopuistossa elokuussa 1876.
Useita Amanda Hertmanin lyijykynä- ja hiilipiirroksia sekä öljyvärimaalauksia on vielä tallella suvun jäsenillä.
Helsingissä, 22.5.1986
Eeva Lähteenkorva
Abraham Lundahlin pojan Albertin pojantytär
Amanda ja Frans Hertmanilla oli neljä lasta:
E1 Hulda Amanda, s. 6.5.1857 Oulu
E2 Alma Maria, s. 26.10.1859 Pietarsaari
E3 Frans Elis, s. 17.3.1861 Kuopio
E4 Elin Cecilia, s. 10.5.1863 Kuopio
|
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
