|
|
 |  | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sukuhaara I |  |
KANTAISÄ: ARTHUR ALFRED LUDVIG LUNDAHL
Äidinisäni Arthur Lundahl syntyi Abraham ja Catharina Lundahlin yhdeksäntenä lapsena ja toiseksi vanhimpana poikana Oulussa 15.11.1844 ja kuoli alle 35-vuotiaana Tampereella 24.7.1879. Hänet vihittiin avioliittoon 21.2.1874 Turussa näyttelijä Selma Emilia Heermanin kanssa, s 16.4.1853 Porissa, k 30.10.1934 Tampereella. Puolison vanhemmat olivat kelloseppä Henrik Johan Heerman, s Karjalohjalla 19.9.1820, k Raumalla 26.10.1891, ja Anna Ulrika Grönlund, s Porissa 19.2.1820, k Tampereella 22.3.1887.
Arthur Lundahl kävi Oulussa 4-luokkaisen yläalkeiskoulun. V. 1861 hän siirtyi Kuopioon, jossa kävi lukiota kaksi luokkaa. Oulussa ei vielä tuolloin ollut lukiota. Siirtymishalua Kuopioon lisäsi ilmeisesti se, että hänen sisarensa Amanda Hertman oli edellisenä vuonna muuttanut perheineen sinne.
Jo nuorena Arthur Lundahl tunsi vetoa teatterielämään. Hän toimi avustajana W. Åhmanin ja Pousetten teatteriseurueessa esiintyen kerran varsinaisessa osassakin v. 1865 laulunäytelmässä "Alphyddan". Lindmarkin teatteriseurueeseen hän kuului v. 1866. Vuosina 1866-1867 hän toimi iltahuvien järjestäjänä maaseutukaupungeissa. Syystä tai toisesta hän lähti sitten muutamaksi vuodeksi merille. Mahdollisesti hänen neljä vuotta vanhempi veljensä, Lars'sonsson Lars antoi sysäyksen tähän. Veli oli ollut silloin jo 10 vuotta maailman merillä, purjehtinut kahdesti Hyvän-toivonniemen ympäri, suorittanut merikapteenin tutkinnon ja saanut laivaporvarin oikeudet Oulussa. Halu näyttelemiseen iti kuitenkin Arthurin mielessä ja v. 1872 hän seurasi tätä kutsumustaan ja palasi teatterin lavalle.
Ratkaisevaa Arthur Lundahlin näyttelijänuralle oli, että fil.tohtori Kaarlo Bergbom perusti 22.5.1872 nykyisen Kansallisteatterin edeltäjän Suomalaisen teatterin. Sen ensimmäiseen henkilö-kuntaan kului Arthur Lundahl. Isossa Tietosanakirjassa hänen nimensä mainitaan teatterin puheosaston johtajan Oskari Vilhon ja nimekkäimmän naisnäyttelijän Aurora Toikan (Aspegren) jälkeen. Suomalainen teatteri jakaantui alussa kahteen osastoon. Toinen oli lauluosasto, joka toimi Helsingissä ja toinen puheosasto, joka kierteli ympäri maata. Puheosasto, jonka näyttelijäkuntaan Arthur Lundahl kuului, aloitti näytäntönsä Porissa 13.10.1872. E. Aspelin-Haapkylän toimittaman Suomalaisen Teatterin Historian mukaan A. Lundahl esiintyi silloin esitetyssä huvinäytelmässä "Yökausi lahdella". Arvostelussa hänestä todetaan, että "lahjakas ja näyttämöön jotenkin perehtynyt näyttelijä herätti kohta mieltymystä yleisössä". Kun Suomalainen teatteri esiintyi Helsingissä 6.3.1873 ja esitti "Viuluniekkaa", kirjoitti teatterin johtokuntaan kuuluva tohtori Bergbomin sisar Emilie, että "Lundahl näytteli hämmästyttävän hyvin". Samassa teoksessa mainitaan toisessa yhteydessä, että "Viuluniekassa hän (Lundahl) sai suuren roolinsa, jossa hän aina niitti suosionosoituksia milloin vain näytelmä esitettiin".
Arthur Lundahlilla oli synnynnäinen puhevika, joka teki hänen lausuntansa jonkin verran epäselväksi. Tästä viastaan huolimatta esim. "Viuluniekka" ja "Päivölä"-näytelmien arvostelussa todetaan, että "tässä näyttelijässä on tarmoa ja todellisia taipumuksia. Hän on jo aikalailla tottunut liikkumaan näyttämöllä ja usein on kuin näkisi edessään vanhan, harjaantuneen näyttelijän. Mathiaksen rooli on tähän saakka hänen parhaimpansa. Monasti hän liioittelee mm. mimiikissä, mutta melkein aina on hänen esityksensä luonteenomaista ja erinäisissä kohtauksissa havaitaan todellista innostusta".
Hyvän lauluäänensä ansiosta Arthur Lundahl esiintyi myös laulunäytelmissä. Kun teatteri esitti unkarilaisen laulunäytelmän "Mustalainen" Turussa 14.1.1875 lauloi pääosan "hra Lundahl saaden osakseen yleisen mielihyvän osoituksen salongilta".
Arthur Lundahlin puoliso Selma Heerman kuului myös Suomalaisen teatterin kantaviin voimiin. Kun Suomalainen teatteri 2.päivänä maaliskuuta 1873 antoi ensimmäisen näytöksensä Helsingissä, joka tapahtuma Aspelin-Haapkylän mukaan "ei suinkaan ollut vähäarvoisimpia kansallisen sivistyksemme historiassa", esitti Selma Heerman nimiosan Aleksis Kiven näytelmässä "Margareta". Toisessa yhteydessä mainitaan, että "neiti Heerman on lähinnä Toikkaa. Hänen ulkomuotonsa oli edullinen ja hänen liikunnoissaan oli luontaista suloa".
Kun teatterin puheosastolla oli näytäntönsä Turussa vuoden 1874 alussa ja 16.1.1874 näyteltiin kappaletta "Maria Tudor", mainitaan Selma Heermanista, että hänen käsityksensä oli selvä ja varma ja että näytteleminen oli odottamattoman voimakas. Muutoin tietysti rouva Aspegren (o.s. Toikka) täälläkin tunnustetaan ensimmäiseksi naisten rivissä, samoinkuin A.Lundahl miesnäyttelijänä".
Näyttämökaudella 1877-1878 otettiin Suomalaisen teatterin puheosaston palvelukseen kahdeksan miesnäyttelijää ja kahdeksan naisnäyttelijää. Arthur Lundahl mainitaan seuraavana puheosaston johtajan Oskari Vilhon jälkeen ja Selma Lundahl samoin toisena rouva Aspegrenin jälkeen.
Arthur Lundahlin näyttelijäura päättyi dramaattisesti. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun vihkiäisjuhlan yhteydessä toimeenpannussa juhlanäytännössä 11.9.1878 hän sai halvauksen kesken näytäntöä esittäessään nimiosaa näytelmässä "Daniel Hjort". Sen jälkeen hänellä ei ollut enää voimia palata näyttämölle. Mieli kyllä kovin teki, kuten Emilia Bergbomin kirje teatteriin 13.7.1879 osoittaa: "Lundahlin sanotaan tulevan reippaammaksi päivä päivältä. Hän lukee Franz Mooria ja on pyytänyt toistakin roolia, lähiten Rizzion (Maria Stuart Skotlannissa)". Muutamia päiviä sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli synnyttänyt heidän viidennen lapsensa, hän kuoli hiljaa.
Miehensä kuoleman jälkeen Selma Lundahl kuului vielä useita vuosia Suomalaisen teatterin henkilökuntaan. Kun kaikki lapset olivat isän kuollessa alle viisivuotiaita tuotti lasten hoito. huomattavia vaikeuksia näyttelemisen vaatiessa paljon aikaa ja voimia. Sama vaikeus oli ollut avioliiton aikanakin. Suurena apuna tällöin oli äidinäitini sisar Alexandra Wasenius, joka otti huostaansa lapset vanhempien ollessa näyttelyseurueen mukana liikkeellä maan eri osissa.
Toisen avioliittonsa Selma Lundahl solmi Lempäälässä 23.10.1899 kauppias Isak Israel Esau Bergströmin kanssa, kotoisin Norjasta, Vadöstä. Tämän avioliiton kautta hänestä tuli Norjan kansalainen. Miehensä kuoltua hän palasi v. 1915 (1908?) takaisin Suomeen, aluksi Lempäälään, sitten 12.1.1922 Tampereelle, jossa hän asui vanhainkodissa kuolemaansa asti.
Mummuni Selma Heermanin kuollessa v. 1934 olin itse vähän yli 30-vuotias. Minulla oli tilaisuus useasti kuunnella hänen kertomuksiaan äidinisästäni ja isovanhempieni teatterikokemuksista. Äidinisäni oli kuulemma hyvin iloinen, aloitekykyinen ja tarmokas mies. Hän oli myös erittäin musikaalinen kuten monet muutkin Lundahl-suvun jäsenet. Kun maaseutukiertueilla esitettiin usein laulunäytelmiäkin, lankesivat pääosat luonnostaan Arthur Lundahlille hänen kauniin lauluäänensä vuoksi.
Mummuni kertoi myös, että legendaarinen Ida Aalberg, jonka näyttelijäura Suomalaisessa teatterissa alkoi muutama vuosi teatterin perustamisen jälkeen, itse pyysi päästä ja pääsikin vanhemman näyttelijätoverinsa 2.1.1877 syntyneen lapsen eli äitini kummiksi.
Runar M. Lindroth 28.5.1986
|
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
